Teemalta tuli tänään hieno dokumentti Havahtuminen, joka kertoo taiteilija Otto Mäkilästä ja hänen maalauksistaan. Mäkilä tunnetaan surrealistina, joka maalasi unenomaisia ja runollisia kuvia. Dokumentissa rakennetaan luonnehdintaa tästä jo puoli vuosisataa kuolleena ollesta mystisestä taiteilijasta.
Mäkilän värikylläiset työt ovat ylistystä aistillisuudelle ja tunteille. Mäkilä tavoittelee puhdasta aistimusta, olemista, avautuvaa tunnetta, joka vielä hakee muotoa. Valpautta ja herkistymistä. Mäkilän maalaukset eivät ole kuvia toisista kuvista. Ne tulevat objektiivisen maailman rinnakkaistodellisuudesta, maailman abstraktilta tasolta.
Fenomenologian mukaan ihmisen täytyy riisuuntua objektivoivasta asenteesta ja palata välittömään kokemukseen. Sulkeistamalla kaikki olettamuslauseet maailma avautuu sellaisena kuin se koetaan välittömässä havainnossa. Jäljelle jäävät ainoastaan ilmiöt ja se jokin, jolle maailma ilmenee. Mielestäni Mäkilän työt etsivät juuri tätä välitöntä aistillista kokemusta. Ne kuvaavat avautuvaa maailmaa, kun muoto ei vielä määritelmällään ole ympyröinyt sitä.
Toisaalta Mäkilän työt ovat yliluonnollisia. Aavemaisuus tulee ehkä niiden muodottomuudesta. Myöhemmissä töissään Mäkilä siirtyikin tekemään kokonaan abstrakteja töitä.
Mäkilää on pidetty surrealistina, mutta dokumentissa eräs haastateltavista luonnehtii häntä pikemminkin runoilijana. Ajattelen samoin. Surrealismin lähtökohta on todellisuus, sen kätketty puoli. Mäkilän työt taas tulevat jostain muualta. Toisesta todellisuudesta, toisesta ajasta tai todellisen ja unen välitilasta, kun jokin herää ja koskettaa.
Mäkilän työt ovat pelkistettyjä ja naiivejakin. Yksi dokumentin haastateltavista kuvailee Mäkilän töitä kömpelöiksi. Työt ovat (tahallisen?) epätarkkoja. Mutta näin ovat aistimuksetkin. Ja unet. Kömpelö hakee vielä muotoa.
Mäkilän työt jättävät tilaa henkilökohtaiselle tulkinnalle. Maalaus voi viedä moneen suuntaan, siihen voi palata uudestaan ja lähteä taas toiseen suuntaan. Maalaukset ovat tehty kuin yön ja unen logiikalla. Ne jäävät vastausta vaille. Ne vain ovat. Ehkä juuri puhdas aistimellisuus tekee niistä ajattomia.
Havahtuminen on nähtävissä Areenassa sekä uusintana joskus ensi viikon aikana. Kannattaa katsoa ja pysähtyä liikkeeseen, havahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti