Digiboksin kovalevy alkoi olla taas viimeisimpiä megatavuja myöten täynnä, joten päätin tyhjentää muistia katsomalla jonkun elokuvan, joka olisi lojunut siellä pitkään. Bongasin Suddenly, Last Summer -elokuvan (USA 1959), joka tuli viime keväänä Teemalta. Elokuvan on ohjannut Joseph L. Mankiewicz ja se perustuu Tennessee Williamsin näytelmään.
Tarinan ytimessä on salaisuus, joka tapahtui edellisenä kesänä. Violet Venablen (Katharine Hepburn) poika Sebastian kuoli yllättäen Euroopan matkallaan, jossa hän oli ollut Violetin kälyn Catherinen (Elizabeth Taylor) kanssa. Violet pyrkii suojelemaan salaisuutta kaikin keinoin ja vaatii, että Dr. Cukrowiczin (Montgomery Clift) on tehtävä matkan jälkeen seonneelle Catherinelle lobotomia. Cukrowicz ryhtyy selvittämään tapahtunutta. Mitä edellisenä kesänä tapahtui?
Pidän elokuvista, jotka pyörivät yhden asian ympärillä ja sitä lähestytään monesta kulmasta. Kaikki ylimääräinen on riisuttu pois. Tässä elokuvassa ydin on salaisuus, Sebastinin kuolemaan johtaneet tapahtumat, jota äiti Violet varjelee ja joka on saanut serkku Catherinen pois tolaltaan. Elokuva pitää jännityksen yllä. Sitä tukee elokuvan maltillinen ote.
Alkuperäisessä Williamsin näytelmässä käsitellään homoseksuaalisuutta, ja homoseksuaalisuus on hämärästi mukana myös tarinan filmatisoinnissa. Toisessa Williamsin näytelmään perustuvassa elokuvassa Viettelysten vaunu (A Streetcar Named Desire, 1947) homoseksuaalisuus on rajattu elokuvasta kokonaan pois. Homoseksuaalisuus oli tuohon aikaan Hollywoodissa vielä iso tabu. Suddenly, last summer -elokuvassa homoseksuaalisuus tuodaan esille vaivaantuneesti ja mitä kummallisimmin kiertoilmauksin. Katsojalle jää epäselväksi kuolleen Sebastianin tilanne. Homoutta piilotellaan esimerkiksi kätkemällä Sebastianin kasvot, joita ei kertaakaan nähdä elokuvan aikana. Homous ei saa elokuvassa kasvoja tai nimeä.
Homoseksuaalisuus on keskeinen osa tarinaa, ja sen epäselvä esittäminen tekee elokuvasta väistämättä osin kömpelön. Aiheet ovat arkoja ja ne esitetään elokuvassa hutaisten. Tämä on tyypillistä vanhoille elokuville. Myös elokuvan toinen arka, katsojalle hieman yllättävä, aihe, kannibalismi, käydään läpi nopeasti ja hämärästi. Elokuvan muuten tiivis ja jännittävä tunnelma särkyy, kun päästään itse salaisuuteen kiinni.
Muuten elokuva on tunnelmaltaan jännittävä ja psykologisesti mielenkiintoinen. Hulluutta ei käsitellä alleviivaten ja kliseisesti. Näyttelijät kantavat uskottavasti omat roolinsa. Katharine Hepburn on hyytävä tunnekylmänä ja manipuloivana äitinä. Montgomery Clift esittää hyvin empaattista ja harkitsevaa lääkäriä. Elizabeth Taylorista taas tykkään sen takia, koska hän on tunteellisesti niin läsnä ja olemukseltaan välitön. Clifthän oli tosielämässä biseksuaali ja joutui kamppailemaan homoseksuaalisuuteen liittyvien ennakkoluulojen kanssa.
Kömpelyydestään huolimatta
***½/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti