Yasujiro Ozun elokuvaa Tôkyô monogatari eli Ensimmäinen matka (1953) on kehuttu yhdeksi hienoimmista koskaan tehdyistä elokuvista. Se ei ole yllätys.
Ensimmäinen matka on elokuva sukupolvien välisestä kuilusta, elämän jatkumisesta ja siihen väistämättä kuuluvasta luopumisesta. Iäkäs pariskunta matkustaa ensimmäistä kertaa elämässään Tokioon siellä asuvien aikuisten lastensa luokse. Kiireinen jälkipolvi ei kuitenkaan ehdi viettää aikaa vanhempien kanssa, ja he lähettävät äidin ja isän turistibussikierrokselle ja kylpylään. Ainoastaan vanhempien kuolleen pojan leski tuntuu aidosti välittävän vieraista ja heidän viihtymisestään.
Ensimmäinen matka on hyvin rauhallinen ja harmoninen elokuva. Sitä on helppo katsoa. Elokuvassa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Pysähtynyt kamera luo rauhaisan tunnelman. Kaikki, mitä tarvitaan, on jo läsnä. Siihen ei tarvita zoomailua ja muuta kikkailua. Myös elokuvan henkilöhahmot ovat puhtoisia ja mutkattomia. Elokuvassa ei ole mukana suuria tunteita ja kannanottoja. Useat tärkeät tapahtumat on rajattu kokonaan pois. Ne selviävät katsojalle vasta henkilöiden puheesta.
Elokuva kuvaa sukupolvien välistä kuilua, mutta se kertoo myös luopumisesta ja sen vääjäämättömyydestä. Aikuisten lasten mennessä vierailemaan lapsuuden kodissaan, he käyttäytyvät siellä omistavasti, koska se on ollut heidän kotinsa joskus. Elokuvan lopussa perheen äidin kuoltua toinen tyttäristä alkaa miettiä, mitä äidin vaatteita hän ottaisi mukaan. Toinen tyttäristä, joka asuu vielä kotona, on tyrmistynyt vieraiden röyhkeydestä. Aikuiset lapset eivät ole luopuneet lapsen roolista ja kyenneet kohtaamaan vanhempiensa inhimillisyyttä ja yksityisyyttä.
Vanhemmat sen sijaan astuvat aikuisten lastensa kotiin vieraina. Lapsilla on oma elämä ja vanhemmat jäävät siinä sivullisiksi. Elokuvassa vanhemmat matkustavat maaseudulta ensi kertaa suureen kaupunkiin. Paikan päällä lapset sysäävät heidät turistibussiin ja rientävät itse omiin menoihinsa. Vanhemmat ovat kiitollisia kaikesta, mutta todellisuudessa he kuitenkin haluaisivat vain viettää aikaa lastensa kanssa ja nähdä, miten he elävät. Elokuvan lopussa perheen isä kertoo pojansa leskelle, miten äidin lempikohta reissulla oli ollut ilta, jonka äiti oli viettänyt lesken kanssa tämän kotona.
Ensimmäinen matka on elokuvana taulumainen. Tähän mielikuvaan varmasti vaikuttavat teknilliset seikat eli pysähtynyt kamera ja kameran sijainti alaviistossa. Myös se, ettei elokuvassa selitellä liikaa, ehkä synnyttää mielikuvan taulusta. Sitä vain katselee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti